Vehkalahden Kitulan Kaipiainen

Date: [unknown] [unknown]
Location: Kitula, Vehkalahti
Surname/tag: Kaipiainen

Martti Korhonen kirjoittaa teoksensa Vehkalahden pitäjän historia II (1981) Kitulan kylän Kaipiaisen taloa N:o 3 käsittelevässä kohdassa sivulla 505:^[1]

"Varsinainen Kaipiaisen tila syntyi v. 1672. Silloin yhdistettiin Reko Kitusen ja Frans Matinpojan autiot viljelmäksi, joka kirjattiin Arvi Heikinpoika Kaipiaisen nimiin. Perimätiedon mukaan isäntä oli muuttanut Saaramaalta [viite 12], mutta luultavimmin Kaipiainen oli hänen varsinainen kotipaikkansa."

Viitteessä 12 Korhonen viittaa Vehkalahden ja osan Kymiä talvikäräjissä 3/4 1780 §:ssä 37 esillä olleeseen, Kitulan Kaipiaisen kruununtalon puolen osan osakkaiden Yrjö ja Antti Matinpojat Kaipiaisen väliseen juttuun.^[2] Veljesten äiti Valpuri Tuomaantytär kertoi, että hänen edesmennyt miehensä Matti Sipinpoika oli jo Ruotsin aikana tullut Saaramaan kylästä edellisen vaimonsa Riitan kanssa tähän Kaipian taloon ja siittänyt hänen kanssaan kaksi poikaa, jotka aikanaan olivat saaneet yhden puoliskon samaisesta talosta, mitä vastoin isä oli istunut läsnäolevan myöhemmän vaimonsa ja tämän kanssa siitettyjen lasten kanssa toisella puoliskolla, jossa he nytkin vielä istuvat.

Mainittu Matti Sipinpoika todellakin tuli Saaramaalta 1724 ja sai hallintaansa kaksi kolmannesta siihen asti Lauri Arvinpojan hallussa olleesta Kaipiaisen kruununtalosta, ja Laurin kuoltua loputkin. Vehkalahden ja osan Kymiä 8–11/6 1724 pidetyissä kesäkäräjissä oli esillä seuraava juttu:^[3]

"Samana päivänä näytettiin oikeudelle eräs kirjelmä, 25:nnelta viimeksi kulunutta toukokuuta, jossa talollinen Lauri Arvinpoika Kaipiainen Kitulan kylästä ja Vehkalahden pitäjästä (Bonden Lars Arfwedsson Kaipias i Kittula by och Weckelax S:n) tunnustaa hyvinajatelluin tuumin luovuttaneensa talolliselle Matti Sipinpojalle Saaramaalta (Bonden Matz Sigfredsson ifrån Sarema) kaksi kolmasosaa edellä mainitusta rusthollistaan nautittavaksi, viljeltäväksi ja asuttavaksi hyvinsaatuna omaisuutenaan, sen edestä maksettaviksi ja suoritettaviksi ne ulosteot, joita maakirjan mukaan tai muutoin luetaan, kumminkin niin että ei Matti Sipinpojan vaan Lauri Arvinpojan pitää vastata siitä velasta, mitä kyseisillä 2/3 osalla tähän asti on ollut, minkä välipuheen he nyt molemmat läsnä olevina tunnustivat oikeaksi, antaen edellinen asukas tiedoksi, ettei hän heikon tilansa ja varojensa vuoksi kykene mitenkään yksin hoitamaan rusthollia tai siitä meneviä ulostekoja suorittamaan; sen tähden otetaan kaikki moinen pyynnöstä vaariin ja viedään pöytäkirjaan, minkä kanssa Matti Sipinpojan on muutoin ilmoittauduttava nöyrästi korkeiden viranomaisten luo."

Vehkalahden henkikirjoissa mainitaan Saaramaalla (Katteluksen talossa) Antti ja Yrjö Laurinpoikien luona 1722 sukulainen Sipi (Frende Sigfredh), 1723 sukulainen Sipi vaimoineen (Frende Sigfred med h[ustro]) ja 1724 sukulainen Matti Sipinpoika vaimoineen (Frende Matz Sigfredson med h[ustro]) muttei enää 1725.^[4] Sitä vastoin Kitulaan Lauri Arvinpojan ja tämän vaimon luo ilmaantuu henkikirjoille 1725 yhtiömies Matti Sipinpoika vaimoineen (B[o]l[ags]m[an] Matz Sigfredss: mh), joita ei mainita Laurin luona vielä edellisvuonna 1724.^[5]

Matti Sipinpoika mainitaan vaimon kanssa v:n 1726 henkikirjassa (päivätty 19/11 1725), vaimotta v:n 1727 henkikirjassa (18/11 1726) ja jälleen vaimon kanssa v:n 1728 henkikirjassa (6/11 1727).^[6] Matin edellinen vaimo Riitta on siis kuollut marraskuun 1725 ja marraskuun 1726 välillä, ja Matti on leskenä vihitty uuteen avioon Valpuri Tuomaantyttären kanssa marraskuun 1726 ja marraskuun 1727 välillä. Vuosina 1803–16 ylläpidettyyn Vehkalahden seurakunnan ja Sippolan kappelin väestöluetteloon (joka Kansallisarkiston digitaaliarkiston luettelossa on nimetty virheellisesti syntyneitten ja kastettujen luetteloksi 1730–1816) on merkitty Yrjö Matinpojalle syntymävuosi 1727. Jos tämä pitää paikkansa, Riitta on kuollut alkusyksyyn 1726 mennessä ja Yrjön vanhemmat Matti ja Valpuri on vihitty vuodenvaihteen 1726–27 tienoilla. V:n 1686 kirkkolain mukaan leskimiehellä odotusaika ennen uuteen avioon vihkimistä oli puoli vuotta: "Leskiwaimon pitä murhetiman edesmennyttä Puolisotans coco Wuoden / ja Leskimiehen wähimmäxikin puolen Ajastaica / ennen cuin he andawat itzens wastutiseen Naimiseen; = = =" — Tätä ei kylläkään aina noudatettu.

Kaipiaisten rusthollin ratsuvarustus oli peruutettuna (indragen) 1722–26, ja talo merkittiin tuolloin maakirjoihin kruunulle pidätettynä (crono behållit, crono ograveradt), so. maakirjan mukaista veroa kruunulle suoraan maksavana, mutta v:sta 1727 lähtien siitä varustettiin rakuuna n:olla 50 Karjalan rakuunaeskadroonan (eli myöhemmän rakuunarykmentin) Vehkalahden komppaniaan.^[7] Kaipiaisten 3/8 veron, 3/8 manttaalin ja 1 tilan veroisen kruununrusthollin augmentteina, joiden maakirjaveron rusthollari sai kantaa, olivat Valkealan pitäjän Selänpään kylän 1/6 veron, 1/6 manttaalin ja 1 tilan veroinen talo N:o 4 (Takoja) ja puolet eli 1/24 veroa, 1/24 manttaalia ja 1/2 tilaa Ruotsulan kylän talosta N:o 11 (Reijula) sekä Kymin pitäjän Helilän kylän 1/4 veron, 1/4 manttaalin ja 1 tilan veroinen talo N:o 7 (Parila).^[8]

Rusthollari Matti Sipinpoika sai 2/3 1730 Kitulan kylässä sijaitsevaan, autiosta viljelykseen ottamaansa rustholliin takuusitoumuksen takuumiehiltään Tuomas Matinpoika Kelkalta Enäjärveltä, Eerik Tuomaanpoika Haapalalta ja Arvi Sipinpojalta Hurukselasta. Takuumiehistä Kelkka ja Arvi olivat saapuvilla Vehkalahden ja osan Kymiä talvikäräjissä 5/3 1730 vakuuttamassa omasta ja Eerikin puolesta takuun oikeellisuuden.^[9] Takuumiesten tehtävänä oli taata rusthollin asianmukainen ylläpito ja ratsuvarustuksen täydellinen suorittaminen. Takuusitoumus mukanaan rusthollari haki maaherralta sijoituskirjan rustholliinsa.

Rusthollin rakuunaksi oli 12/9 1727 otettu Arvi Simonpoika Stång. Vehkalahden komppanian pääkatselmuksessa 30/8 1737 Lappeenrannassa laaditun katselmusluettelon mukaan hän oli Kymenkartanon läänissä syntynyt, 30-vuotias ja 10 vuotta palvellut. Mies ja hevonen, rusthollarin 12/9 1732 esittämä ruuna, nyt 11-vuotinen, hyväksyttiin. Katselmusluettelon huomautussarakkeeseen on merkitty, että Matti Sipinpoika on näyttänyt sijoituskirjan 16:nnelta elokuuta 1730 kahteen kolmasosaan rusthollia, mikä nyt hänen ratsuvarustusoikeutensa vahvistukseksi tähän merkittiin.^[10]

Vehkalahden ja osan Kymiä 1/10 1744 alkaneissa syyskäräjissä toimitetussa sotavahinkotutkimuksessa Kitulan Matti Sipinpoika Kaipian, vanhan asukkaan, talon todettiin kärsineen sodassa samanlaiset vahingot kuin Matti Antinpoika Kitulan (so. Kitusen) talo ja sille esitettiin seitsemää vapaavuotta.^[11] Kymenkartanon provinssikanslia Lappeenrannassa pudotti esitetyistä yhden vuoden pois ja myönsi Kitulan kaikille kolmelle talolle (Kitunen, Törö ja Kaipiainen) verovapauden kuudeksi vuodeksi, eli vuosiksi 1744–49.^[12]

Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 8–9/10 1756 viskaali ja nimismies Sven Melleen syytti useita käräjäkunnan talollisia siitä, että näillä kuului olevan luonaan enemmän väkeä kuin v:n 1739 palkollisasetus heidän taloilleen sallii.^[13] Kitulasta oli syytettynä:

"Simo Matinpoika Kaipiainen, 3/8 manttaalia. Tämän isä Matti Sipinpoika on vanha ja hänen vaimonsa kanssa, ja sen vuoksi poissuljettu. Hänen luonaan on kirjoilla hän ja hänen vaimonsa sekä (1) [Matin poika eli Simon veli] Sipi [Matinpoika]] vaimoineen, (2) samoin Simo [Matinpoika] nuorempi vaimoineen (3) samoin Yrjö [Matinpoika] vaimoineen, ja (4) samoin Martti [Matinpoika]. Näistä on poismuuttanut Simo [nuorempi] vaimoineen ja Martti torppareiksi Poitsilaan. Jäljelle jääneet ovat jakautuneet kahteen ruokakuntaan. Ja niin muodoin ei tässä talossa ole yhtään ylijäämäväkeä (öfwerlops folck). Mutta kahdesta esiinhuudosta myöhästymisestä vetää hän [Simo vanhempi] oikeudenkäymisen kaaren XII luvun 2. §:n nojalla sakkoa taalarin hopearahaa."

Talo oli sen verran suuri, veroltaan 3/8 manttaalia, että se kesti halkomisen kahteen osaan, jolloin kummallekaan osalle ei tullut liikaväestöä. Samoissa käräjissä, käräjäpäivänä 11/10 1756, oli esillä myös seuraava juttu:^[14]

"Talollinen Matti Sipinpoika Kaipiainen tuli oikeuden eteen ilmoittaen, että hän on tehnyt tähän asti asumaansa 3/8 manttaalin veroista taloaan koskevan sellaisen toimenpiteen, että hän nyt heti luovuttaa puolet siitä vanhimmalle pojalleen Simo Matinpojalle, nyt läsnäolevalle, erillisen pesänsä ja ruokakuntansa alla asuttavaksi ja hallittavaksi itselleen, lapsilleen ja jälkeensä tuleville, mutta toista puoliskoa hallitsee hän itse yhdessä poikiensa Yrjön, joka on täysi-ikäinen, ja Eerikin, nyt 11:nnellä vuodella, sekä nuorimman pojan Antin kanssa, tahtoen, että myös hänen Matti Sipinpojan kuoltua nämä kolme poikaa, jos elävät, asuvat taloa yhdessä, mikäli mahdollista, minkä ohessa hän Matti Sipinpoika sekä hänen poikansa Simo tahtovat, ettei kumpikaan puoli luovuta tai myy puoliskoaan talosta tai mitään osaa siitä kellekään vieraalle, niin kauan kuin omilla on kykyä sitä viljellä, vaan myynnin sattuessa pitää sisaruksista sen, joka talossa istuu, olla lähinnä lunastamaan sen osan itselleen siitä hinnasta, jonka toinen tarjoaa. Tämä julkiluettua ja Matin ja Simon sen oikeaksi tunnustettua ohjattiin heidät, koska talo on kruunun, hakemaan tälle kunnianarvoisan käskynhaltijankanslian [so. Lappeenrannassa sijaitsevan Kymenkartanon provinssikanslian] hyväksyminen."

Ehkä tämän toimenpiteen yhtenä motivaationa on ollut Melleenin nostama syyte ylijäämäväen hyysäämisestä.

— Seppo Sippu on aiemmin julkaissut tämän kirjoituksen Suomen Sukututkimusseuran Suku Forumin Karjalaryhmässä, suku.genealogia.fi/showthread.php?t=41184 (21/5 2020).

Sources

1. ↑ Martti Korhonen: Vehkalahden pitäjän historia II. Yhteiskunnallisesta kehityksestä 1600-luvulla sekä maakirjatilojen synty. Hamina 1981: 505.
2. ↑ KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1780 n:o 36: 156–159.
3. ↑ KA Kymenkartano ja Lappee 1724 KO a 30 (ii 33): 100.
4. ↑ KA Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tilit 8768: 579–580; 8771: 1413–1414; 8774: 1339; 8777: 1114.
5. ↑ KA Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tilit 8774: 1331; 8777: 1107.
6. ↑ KA Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tilit 8780: 1117; 8783: 954–954v; 8786: 1088v.
7. ↑ KA Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tilit 8766: 44–47; 8778: 56–59; 8781: 28v–30.
8. ↑ KA Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tili 8783: 1089v–1090.
9. ↑ KA Kymenkartano ja Lappee 1730 KO a 36 (ii 39): 279.
10. ↑ RVA Generalmönsterrullor, SE/KrA/0023/0/1104 (1725–1737): 305–306/1737.
11. ↑ KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1744 n:o 1: 158.
12. ↑ KA Vanhan Suomen tili 10003: 426–427.
13. ↑ KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1756 n:o 12: 145–151.
14. ↑ KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1756 n:o 12: 181v–182.

Tähän viittaavat sivut.